No siinäpä oli vasta viikko. Tänään on oikeasti ensimmäinen päivä, kun olen vain ollut kotona tekemättä yhtään mitään erikoisempaa ja sekään ei ihan taida pitää paikkaansa, sillä täällä minä olen nyt kirjoittamassa tätä tekstiä. Aiemmin illalla kävin selailemassa mahdollisia kirjoja syyskuun kirjapiiriä varten ja kehittelin uusia kirjoitustehtäviä meidän taivaanrannankirjoittajat -kirjoittajayhteisöä varten. Tänään minun piti kuitenkin mennä ulos ja tavata ystäviäni niin lounaalla kuin töitten jälkeen, mutta onneksi kummatkin tapaamiset peruuntuivat. Ensimmäinen tosin oli oma mokani. Ranskan opettajani oli siirtänyt viime viikolla illalla olevan tunnin lounaalle ja en sillä hetkellä tajunnut, että olin sopinut kattoterassitreffit. Onneksi toinen peruuntuminen ei enää johtunut minusta.

Helteet selittävät suureksi osaksi ajanviettotapaani tällä viikolla. Ensin olimme rakkaan ystäväni kanssa Suomenlinnassa, jossa olemme käyneet joka vuosi yhdessä lukiosta lähtien. Kuten aina kävimme ensin ostamassa herkut Stockmannin Herkusta ja heti Suokissa taas uudestaan ruokakauppaan, koska muutenhan jäätelöä ei oikein voi nauttia saarella. Harmittaa kyllä joka kerta Suokin K-kaupan heikko jäätelövalikoima, mutta onneksi siellä on aina tuttu turvallinen Daim -tuutti.

Vaikka ollaan käyty joka vuosi Suomenlinnassa, niin me ollaan joka kerta päädytty aina johonkin uuteen paikkaan istuu ja niin kävi tälläkin kertaa siitä huolimatta, että haluttiin löytää asuinalueen lähellä olevat penkit, jossa istuttiin joko vuosi tai kaksi sitten – meidän Suokkimuistot ovat vähän sekoittuneet toistensa kanssa ja niistä on tullut sellainen kaunis kokonaisuus, josta ei ehkä kuitenkaan saa selvää. Istuttiin siis uudella laiturilla, juteltiin muun muassa mangoista ja tarjouksessa olevasta KitchenAidin leivänpaahtimesta, syötiin Herkun manchegoparmakinkku -patonkia sekä mansikoita ja nautittiin auringosta.

Keskiviikkkona sain spontaanin kutsun viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Olin suunnitellut, etten menisi illalla minnekään, sillä olin jo suunnitellut viikkoni täyteen ja sitä vain tarvitsee yhden illan vain ja ainoastaan itselleen. No miten siinä kävikään niin, että olin juomassa G&T:tä ja kuuntelemassa 2000-luvun nostalgiaa tuottavia hittibiisejä ja kotona myöhään keskiyöllä. Ja ystäväni, joka on lahjakas leipoja, oli loihtinut maailman herkullisemman suklaamansikkakakun. En voi kieltää, etteikö kakku olisi ollut yksi niistä kahdesta syystä miksi lähdin Laajasalosta Maunulaan töiden jälkeen. Matkaanhan siis menee noin tunti ja sisältää neljä vaihtoa. Omistautumista.

Rummintain kevätjuhlat järjestettiin Kivinokalla, sillä yksi meistä on jäämällä lomalle. Sitten kun hän palaa, niin toinen meistä lähtee lomalle ja näin ollen (melkein) jokaviikkoinen rummintai jää tauolle ja pelkkä ajatus siitä, ettei nähdä tällä viikolla samalla kokoonpanolla tuntuu niin nurinkuriselta. Istuttiin rannalla ja koska GT:n jälkivaikutukset tuntuivat vielä toisen yön jälkeen, niin itse menin Jaffa Juicy Mango -linjalla, joka oli oikein onnistunut. Yksi ystävistäni jäi kaipaamaan tunteellisia puheenvuoroja meidän keväästä sekä tanssiesityksiä, jotka todellakin kuuluvat perinteiseen kevätjuhlaan, mutta niiden puutteesta huolimatta ilta oli sydämellinen. Koko kevät olisi ollut paljon ankarampaa ilman säännöllisiä rummintaihetkiämme.

Tämä kaikki tokihan olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi ohjelmaa koko viikolle, jonka aikana tein etätöitä ja juhannuksesta huolimatta, koko toimisto tuntui edelleen olevan paikalla ja kokouskutsuja oli jopa enemmän kuin edellisellä viikolla. Ehkä auringosta sai jonkinlaista ennennäkemätöntä tarmoa, jonka avulla jaksoi lauantaina suunnitella retken Vartiosaarelle. Tosin kuin Maunulaan Vartiosaarelle pääsee Laajasalon Reposalmesta viidessä minuutissa ja kahdella eurolla uudella lautalla. Tämä osaltaan helpotti päätöstä nauttia helteestä saarella, jonne ei ollut koskaan aiemmin vielä päässyt.

Vartiosaari oli jännittävä. Siellä oli ihania luontopolkuja ja tikkoja, joiden ahkeruutta sai kuunnella hiljaisuudessa. Metsä oli niin rehevän vihreätä auringonvalossa, että oli pakko hieraista kaupunkilaissilmiäni – tämä saattoi ehkä johtua myös allergioista, joita minulla ei kyllä tähän aikaan vuodesta ole koskaan aiemmin ollut. Vartiosaari on valtava ja haluaisin mennä sinne uudestaan tutustumaan alueisiin, joissa en vielä ehtinyt käydä. Me päädyttiin puolisoni kanssa ensin Hiidenkirnulle, jossa luin Hiljaista potilasta ja söin kirsikkatomaatteja hummuksen kera. Sen jälkeen kävimme Viikinkikallioilla, joista oli komeat näkymät maailmalle ja jonne jäimme sitten pidemmäksi aikaa. Harmittaa hieman, että viimeinen lautta lähtee jo kello 19 Vartiosaarelta, mutta toki tämä on erinomainen avaus, että sinne ylipäätään menee säännöllisesti lauttoja nyt. Ehkä ensi vuonna siellä voi olla jo hieman pidempään.

Eilen taas oli jo kolmas jälkkärikirjapiiri:n tapaaminen urbaanilla spotilla eli Redin Brygassa, joka oli ihanan hiljainen ja rauhallinen paikka keskellä kaupunkia. Minun piti tehdä ensimmäistä kertaa jälkiruokaa meidän tuokiotamme varten, mutta ei oikein onnistunut se raparperipiirakka, jonka laitoin edellisenä iltana uuniin. Ja silti kaikki oli ihanaa, lempeää ja tenhoavaa, koska nämä ihmiset vain ovat sellaisia, jotka saavat jo valmiiksi kauniin päivän entistä upeammaksi.⁣

Keskusteltiin Lähikaupan naisesta, jonka olin jo lukenut toukokuussa ja olin yllättynyt, miten erilaisia ajatuksia ihmisillä oli kirjasta. Odotin, täysin järjenvastaisesti toki, että kaikki olisivat rakastaneet kirjaa samalla tavalla kuin minä, sillä teos oli ehdottomasti kevään parhaimpia. Ajatustenvaihto kuitenkin vaan vahvisti omaa suhdettani kirjaan ja vaikka muut eivät saaneet siitä yhtä voimakasta iloa kuin minä, niin huomasin tykkääväni kirjasta entistä enemmän keskustelun jälkeen. Muratan muita teoksia ei ole käännetty suomeksi, mikä harmittaa kovasti. Syksyllä julkaistaan eräs hänen monista teoksista englanniksi (tämä on vasta toinen käännös Lähikaupan naisen jälkeen jopa englanniksi!), mutta Raisa Porrasmaa oli tehnyt niin upean työn suomennoksessa, että lukisin jatkossakin Murataa suomeksi ja Porrasmaan kääntämänä. Toivottavasti joku päivä!

Toki viikkoon sisältyi pari muutakin asiaa, kuten esimerkiksi jäätelöä Jädelinolla, jossa lokki päätti paskantaa suoraan housuihini. Kaikenlaista tosiaan tapahtui!

0

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *