Sain viime viikonloppuna vihdoin luettua Sayaka Muratan Lähikaupan naisen, josta olen saanut kuulla koko kevään niin omassa pienessä kuplassani kuin kirjagramissa. Lopelta en voinut odottaa enää sitä, että etenisin kirjaston varausjonossa ja päätin hankkia kirjan omakseni. Erehdyn liian usein ostamaan kirjoja ja tälläkin hetkellä kirjahyllyssäni on kirjoja, joihin en ole koskenut paketin saapumisen jälkeen. Onneksi kirjastot ovat taas auki ja laitoinkin varaukseen useita syksyllä julkaistavia kirjoja, jotta minun ei tarvitsisi silloin ainakaan odottaa uutuuksia, joista kaikki puhuvat.

Lähikaupan nainen oli myös ensimmäinen romaani, jonka olen tässä kuussa luettua. En ole oikein saanut luettua parin viikon aikana. Yritin kuun alussa lukea Aminatta Fornan Muisto rakkaudesta, joka oli yksi niistä omistamistani ja lukematta jääneistä kirjoistani. Pääsin melkein puoleen väliin, kun totesin, ettei tämä olen vaivan arvoista. Sen jälkeen en oikein enää osannut ottaa kirjaa käsiini, vaan löysin Netflixistä Sex Educationin toisen kauden ja kasan ranskankielisiä sarjoja, joita katsomalla petrasin tietenkin omaa kielitaitoani. Maanantaina itse asiassa aloitin uuden sarjan, jota nyt katson ranskaksi ja ranskankielisillä teksteillä toisin kuin aiemmin ja osasin jopa nauttia sarjasta.

Minulla oli korkeat odotukset Lähikaupan naisen suhteen, koska halusin sen avulla kokea jälleen lukemisen innon, joka oli pitkälti kadonnut kirsikkapuiden kukinnan aikana. En joutunut pettymään.

Kirja kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka on ollut töissä osa-aikaisena samassa tokiolaisessa lähikaupassa, konbinissa, viimeiset kahdeksantoista vuotta. 18 vuoden uransa aikana hän on kohdannut kahdeksan eri myymäläpäällikköä, jotka tuntuivat toisinaan hänestä yhdeltä ja samalta olennolta. Työ on hänelle itselleen merkityksellistä ja se ei välttämättä tee häntä onnelliseksi, mutta tyytyväiseksi. Hän on luotettava työntekijä, joka hoitaa huolellisella ammattitaidolla kaikki työtehtävänsä. Keiko tietää, että sääennusteet ovat konbinin kannalta erittäin oleellisia, sillä niiden perusteella voi arvioida ihmisten ostoskäyttäytymistä ja näin ollen laittaa esille juuri oikeat tuotteet.

Kun asiakkaat astuivat sisään lähikauppaan, oven soittokello kuulosti aivan kirkon kellolta. Valaistu laatikko odotti minua. Vakaa, säännönmukainen maailma, joka pyöri eteenpäin lakkaamatta. Uskoin tuon valoa tulvivan laatikon sisällä vallitsevaan todellisuuteen.

Konbinilla on valtava merkitys Keikolle, mitä kukaan muu ei voi/tahdo ymmärtää. Murata kirjoittaa oivallisesti sosiaalisista odotuksista, jotka pakottavat meidät toimimaan yhteiskunnan tahdon mukaisesti. Maailmassa on tietynlaisia normeja, joita tulee noudattaa ja niistä poikkeamisesta rangaistaan painamalla sinut pois ihmisten keskuudesta. Jo lapsesta lähtien oli ilmiselvää, etteivät sosiaaliset konventiot estäisi Keikoa toimimasta juuri sillä tavalla kuin hän parhaaksi näki. Se tarkoittaa sitä, että Keiko lopettaa tappelun ottamalla lapion ja ryntäämällä nujakoivien poikien luo ja lyömällä toista päähän. ”Mutta kaikkihan käskivät pysäyttää heidät”, Keiko inttää, kun häntä pyydetään selittämään käytöstään.

Aikuisena Keiko ei välttämättä edellenkään ymmärrä kirjoittamattomia sosiaalisia käytäntöjä, joiden ympärille elämämme ja vuorovaikutuksemme toisten ihmisten kanssa pitäisi rakentua. Hän kuitenkin tietää, että ne ovat tärkeitä ja pyrkii jossain määrin noudattamaan niitä, mikä tarkoittaa muiden käytöksen ja tyylien kopioimista. Kaikkein parhaiten Keiko ymmärsi konbinin todellisuuden ja lait, minkä takia hän viihtyi parhaiten juuri kaupassa.

Teosta on laajasti markkinoitu yhteiskunnallisena kritiikkinä sukupuolirooleista ja odotuksista ja juuri sitä se on. Kukaan Keikon ympärillä olevista ihmisistä ei ole tyytyväinen siihen elämään, jota Keiko elää, vaikka Keikolla itsellään ei ole mitään valitettavaa elämästään. Hän joutuu jatkuvasti keksimään valheita siitä, miksi on edelleen osa-aikaisena konbinissa, koska kukaan ei uskoisi totuutta: hänellä on hyvä olla töissä lähikaupassa 36-vuotiaana yliopistosta valmistuneena. Kaikki haluavat hänen löytävän miehen, koska mitä on nainen ilman miestä?

Keikon elämään ilmestyykin lopulta mies, Shiraha, joka aloittaa uutena työntekijänä konbinissa. Sisar, ennen kuin edes kuulekaan kuka mies on miehiään, on korvia myöten onnellinen kuullessaan Shirahan yöpyvän Keikon luona. Keiko oli aivan kuten kuka tahansa muu ja se on helpotus. Normeista poikkeaminen ei nimittäin tuota vaikeuksia ainoastaan Keikolle, mutta myös hänen lähipiirilleen – ehkä jopa enemmän kuin Keikolle itselleen.

Shiraha on täydellinen esimerkki miehestä, jonka saattaisi löytää Ylilauden syvimmistä uumenista vihaamassa kaikkia maailman naisia ja silti epätoivoisesti etsimässä sellaista rinnalleen. Hän herjaa konbinin työn luonnetta tyhjänpäiväiseksi, joka hänen mielestään sopii aivojen rakenteen puolesta naisille. Shiraha on katkera konbinissa asioiville naisille, jotka ovat töissä suuryrityksessä ja eivät hänen sanojensa mukaan edes suostu katsomaan silmiin. Suoraan sanottuna Shiraha on ehkä yksi vastenmielisempiä hahmoja kirjallisuudessa.

Minua ei niinkään häirinnyt lukukokemuksena Shiraha hahmona, mutta sen sijaan hänen rinnastaminen Keikoon oli minusta erittäin ongelmallista. Murata vetää yhtäläisyyksiä näiden hahmojen välissä ja se on väärin. Shiraha ei ajatella ketään muuta kuin itseään, millään muulla kuin hänellä itsellään ei ole yhtään mitään väliä. Keiko on omalaatuinen henkilö, joka yrittää navigoida yhteiskunnallisten normien valtameressä ja vaikka hän saattaa ohimenevästi pohtia, miten itkevän vauvan saisi kerralla hiljaiseksi veitsellä, hän ei halua tahallisesti halua satuttaa ketään.

Lähikaupan nainen on vivahteikas teos, joka antoi paljon pohdittavaa ja huomaan vielä parin päivän lukemisen jälkeen miettiväni kirjan sanomaa. Vaikka kirja on kirjoitettu kevyesti ja välillä nauroin ihan ääneen, Murata onnistuu moniulotteisesti kommentoimaan sosiaalisten odotuksien vaikutuksista ihmisiin.

Veden maistaminen ei tuntunut minusta tarpeelliselta, joten join pelkkää keitettyä vettä ilman teepussia.

0

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *