Minulla on ollut äärimmäisen mahtava onni kirjojen kanssa. Luin Elena Ferranten teoksen jälkeen Piia Leinon Yliajan, joka on meidän kirjapiirin elokuun teos ja en malttanut olla päästämättä käsistäni. Ennen nukkumaanmenoa eilen otin melatoniinia, kuten minulla yleensä on tapana sunnuntaisin ja mietin, että sitä voisi vähän jatkaa kirjan lukemista ennen kuin nukahtaa… no siinä menikin sitten koko tunti ja sain romaanin päätökseen, koska en olisi todellakaan saanut unta muutoin.

Piia Leinon Yliaika sijoittuu pääosin vuoteen 2052, jolloin Suomen kansalaisuus on rajattu alle 75-vuotiaille. Täyttäessään 75 vuotta ihmiset menettävät omaisuutensa valtiolle, eikä heillä muutoinkaan ole samoja oikeuksia kuin muilla suomalaisilla kansalaisuuden menetettyään. Mikäli henkilö täyttää 76 vuotta, hänen omaisuutensa siirtyy lopullisesti valtiolle ja näin ollen vanhuksen perilliset eivät saisi omaisuutta tämän kuoltua. Näin ollen vuonna 2052 merkkipaalua lähestyvät järjestävät tulevaisuuden version hautajaisista eli exituksen, jossa vanhus jättää tämän maailman eli kuolee.

Kansalaisuuden rajaus teki ihmisille saman kuin parasta ennen -päiväys elintarvikkeelle, se antoi yhteisölle luvan pitää häntä tarpeettomana. Ihminen oli laumaeläin niin syvästi ja kipeästi, että iso osa hänestä kuoli jo silloin, kun muut alkoivat nähdä hänet yli-ikäisenä.

Piia Leino

Tarina seurataan entisen kansanedustajan ja peruspalveluministeri Annastiina Kankaanrinnan näkökulmasta. Hän oli aikoinaan panemassa alkuun Lex 75:n, joka niin pelastaisi Suomen talouden kuin vastaisi ilmastonmuutoksen haasteisiin. Vuonna 2052 on Annastiinan exituksen aika, mutta hän ei ole valmis siihen ja hän pakenee kohtaloaan Suomen metsiin pohtimaan niitä elämänsä ja yhteiskunnallisia murroksia, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Annastiina elää yliaikaa.

Leinon teos on terävä kaunokirjallinen kritiikki meidän yhteiskunnastamme, jossa me juuri nyt olemme. Meidän ihmisarvo mitataan jatkuvasti rahassa. Lapsiin panostetaan, koska he ovat sijoitus tulevaisuuteen. Vanhukset, vammaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat ja muut, jotka eivät osallistu riittävällä tavalla yhteiskunnan taloudelliseen ylläpitoon, ovat kuluerä. Kapitalismi on niin syvälle juurtunut yhteiskuntamme ytimeen, että osa turvautuu edistämään perus- ja ihmisoikeuksia hyödyntämällä taloudellisia argumentteja. 

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kuulee usein edistävän nimenomaan sillä perusteella, että se lisää tuottavuutta. Tehdään työpaikastamme moninaisempi, jotta voimme takoa lisää rahaa, eikä sen takia, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat arvoja itsessään, joita vaalimme. Torjutaan naisiin kohdistuvan väkivaltaa, koska väkivallan hintalippu on aivan korkea. Sinunlaisia työllistettyjä maahanmuuttajia me nimenomaan tarvitaan, minkä takia aktivistit joutuvat liian usein nostamaan median keskiöön turvapaikanhakijan, joka on opiskellut ja töissä ja antaa takaisin yhteiskunnalle, joka hänet on ottanut vastaan. Me annamme, me otamme. Lex 75 ratkaisee yhden ongelman.

Leino käsittelee taitavasti läpi teoksen eri yhteiskunnallisia ja globaaleja haasteita, jotka ovat läsnä tulevaisuudessakin. Tulevaisuudessa Italia on eronnut Euroopan unionista ja turvapaikkapolitiikka aiheuttaa edelleen päänsärkyä. Toki tässä skenaariossa turvapaikanhakijoina on myös suomalaisia vanhuksia. Sukupuolittuneet valta-asemat jatkavat olemassaoloaan politiikassa. Vihapuhe muuttuu myrkyllisemmäksi ja tappavammaksi. Kirja on täynnä mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia, jotka maalaavat ahdistavan realistista maailmankuvaa tulevaisuudesta. 

Mutta muutoshan ei ole uhka, vaan mahdollisuus, niinhän sinä aina sanot. Kun kaikki nyt väkisinkin muuttuu, miksi emme pistäisi myös arvoja uusiksi? 

Piia Leino

Jossakin ennusteissaan teos ehkä ajautuu karille. Vaikka Afrikkaan viitataan ohi mennen, niin se tuntuu teoksessa hallitsevan edelleen ongelmamantereen lempinimikkeen. Teos ei toki ole poliittinen analyysi tulevaisuudesta ja se rikkoo useita kaavoja, mutta useampi jää kuitenkin elämään Leinon kirjoittamassa tulevaisuudessa. Kiinassa eliniän pituus perustuu massavalvontaan, kun taas Yhdysvalloissa kansalaisuutta on mahdollista jatkaa rahalla. 

Ainoa asia, joka minua vaivasi teoksessa, oli latteat tulevaisuuden keksinnöt. Juoman maksaminen rannekkeen vilautuksella. Amimonit, joita voi ostaa kaupasta ja jotka ovat siis ihmisten uusia tekoälystä ja hologrammeista koostuvia seuralaisia. Annastiinalla itsellään on Heath, joka pohjautuu Brokeback Mountainin näyttelijä Heath Ledgeriin, kun taas Annastiinan ystävällä on Brad Pitt. Oodin katoilla on jonkinlaisia lukukuplia, jossa kirjaa lukeva tai kuunteleva saattoi nauttia Helsingin maisemista ilman muiden häirintää. 

Heathiä lukuunottamatta tulevaisuuden uudet vempeleet eivät onneksi näyttele mitään suurta roolia Leinon teoksessa, mutta olisin ehkä kuitenkin kaivannut jotain enempää. Äitini maksaa jo tänään ostokset kaupassa Apple -älykellollaan. Toisaalta Leinon tarkoituksena ei ollut koskaan luoda teknisesti valovuosia kehittynyttä yhteiskuntaa, joten tämän voi antaa anteeksi.

Naispoliitikot ammutaan usein kohuilla alas, mutta se onnistuu vian, koska he eivät saa omiltaan riittävästi taustatukea. Puolueet ovat nostaneet heidät pehmusteiksi ja näteiksi kasvoiksi, jotka voidaan tiukan paikan tullen uhrata.

Piia Leino

Annastiina on hahmona moniuloitteinen, joten uutta maailmaa on kiinnostava seurata nimenomaan hänen näkökulmastaan. Vaikka hänellä oli keskeinen rooli Lex 75:n toimeenpanossa, hän osoittaa inhimillisyyttä ja oivaltaa virheensä, toki siinä vaiheessa, kun on hänen oma vuoronsa kuolla. Hänen mielenmuutoksensa johtui pääosin itsekkäisistä syistä ja ainakin oma suhteeni hahmooni oli vaikea. Koin haastavaksi antaa hänelle anteeksi aivan kuten Suomen kansa Leinon kirjassa.

Annastiina on hahmona moniuloitteinen, joten uutta maailmaa on kiinnostava seurata nimenomaan hänen näkökulmastaan. Vaikka hänellä oli keskeinen rooli Lex 75:n toimeenpanossa, hän osoittaa inhimillisyyttä ja oivaltaa virheensä, toki siinä vaiheessa, kun on hänen oma vuoronsa kuolla. Hänen mielenmuutoksensa johtui pääosin itsekkäisistä syistä ja ainakin oma suhteeni hahmooni oli vaikea. Koin haastavaksi antaa hänelle anteeksi aivan kuten Suomen kansa Leinon kirjassa.

Yliaika oli todella jännittävä, mielenkiintoinen ja tajunnanräjäyttävä teos. Harvoin sitä saa mahdollisuutta lukea dystopiaa, jossa seikkaillaan tutuissa maisemissa. En voi muuta kuin suositella tätä kirjaa, mutta ehkei kuitenkaan kannata aloittaa kirjan lukemista ennen nukkumaanmenoa ettei käy niin kuin minulla! 

0

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *